FX:n uusi rajoitettu sarja Pistooli tarkoituksena on kertoa tositarina Sex Pistolsin räikeän nousun ja laskun takana 1970-luvun lopulla. Se perustuu löyhästi perustajajäsen Steve Jonesin kertovaan muistelmaan, sisältää todella pelottavan käänteen brittiläisestä sydämentunturista Louis Partridgesta Sid Viciousina, ja sen ohjaajana on ketään muuta kuin ikoninen skotlantilainen kirjailija Danny Boyle.
Pistooli on villi, riehakas, ikävä katse varhaiseen punkkiin, mutta ironista kyllä, se on ylivoimainen muotokuva itse Sex Pistolsista. Thomas Brodie-Sangster esittää upean esityksen, kun yhtyeen ilkeä Svengali Malcolm McLaren ja Maisie Williams luopuvat virallisesti Arya Starkin punk-malli Jordanista, mutta kumpikaan ei näytä esityksen sydäntä ja sielua. Todellinen muusa, sankari ja jyrkkä rock ’n roller Pistooli ei ole kukaan muu kuin Chrissie Hynde. Sydney Chandlerin näyttelemä Chrissie ponnahtaa ruudulta jokaisessa kohtauksessa ja on edelleen ohjelman kiehtovin artisti. Hänen tarinansa kautta näemme, kuinka aikakauden naisartistit olivat todellisia punk-provokaattoreita ja kuinka punk lopulta epäonnistui omassa tavoitteessaan.
Luonut pitkäaikainen Baz Luhrmannin yhteistyökumppani Craig Pearce, Pistooli kertoo Sex Pistolsin tarinan sen mitättömämmästä alusta. Steve Jones (Toby Wallace) ja kaverit Paul Cook (Jacob Slater), Glen Matlock (Christian Lees) ja Wally Nightingale (Dylan Llewellyn) haluavat olla rocktähtiä David Bowien tapaan. Heidän suurin ongelmansa? Ne eivät todellakaan ole niin hyviä. Steven ratkaisu? Tyylikkään, vallankumouksellisen lookin löytäminen. Joten Steve vaeltelee Vivienne Westwoodin (Talulah Riley) surullisen kuuluisaan Chelsea-putiikkaan SEX. Hän yrittää varastaa yhden Westwoodin BDSM-vaikutteisista nahkahousuista, mutta amerikkalainen kauppatyttö Chrissie ja hänen krikettimailansa pysäyttävät hänet. Käänteenä on, että Steven hiljainen tunnelma kiinnittää Westwoodin ja hänen yrittäjämiehensä Malcolm McLarenin huomion. Jälkimmäinen haluaa tietysti käynnistää vallankumouksen rockin kautta ja näkee Steven täydellisenä kaaoksen avatarina.
Yksi asia tuo Pistooli toimii hyvin on selittää, kuinka sekä Sex Pistols että punk-liike eivät olleet täysin orgaaninen nuorisoliike, jollaisena sitä markkinoitiin. Toki Sex Pistols ja heidän fanit olivat tyytymättömiä nuoria, jotka olivat turhautuneet valtavirran politiikan ja konservatiivisten sopimusten epäonnistumiseen. Sex Pistolsilla itsellään ei kuitenkaan ollut todellista autonomiaa. Ne on suunnitellut Malcolm McLaren. Samoin kuin Simon Cowell loi poikabändin One Direction, McLaren (ja vähemmässä määrin Westwood) ”valitsi” Sex Pistolsin. Kun Steve kamppaili laulajana, he laittoivat hänet kitaran selkään ja palkkasivat äreän Johnny Rottenin (Anson Boon) ottamaan mikrofonin. Kun yhtye huomasi olevansa mahtavuuden partaalla, pariskunta painoi neliön Glen Matlockin Rottenin komean, mutta epävakaa bestie Sid Viciousin hyväksi. Kuvalla oli enemmän merkitystä kuin äänellä.
Chrissie kuitenkin katsoo tätä kaikkea sivusta. Toisin kuin Malcolmin rakastettu Sex Pistols, Chrissie on itse asiassa lahjakas laulaja, lauluntekijä ja muusikko. Vaikka hän hankaloi, kun Malcolm sijoittaa enemmän aikaansa kaoottiseen kokeiluansa, hän voi myöntää, että Sex Pistolsissa on jotain erityistä. Erityisesti hän solmi ystävyyssuhteen Steven kanssa. He tekevät ”musiikkia” yhdessä, mikä tarkoittaa, että heillä on jam-sessioita, joihin ei myöskään kuulu seksiä. Vaikka Chrissie taistelee naisvihaa vastaan, joka estää häntä unelmistaan, Steve uskoo häneen. Hän ymmärtää, että hän on todellinen juttu, vaikka heidän asuttava kulttuuri ei vielä näe sitä.
koko ajan Pistooli, päähenkilöt puhuvat jatkuvasti fasistisen status quon kumoamisesta, kun taas punk-skene pitää kiinni omasta patriarkaalisesta luokkajärjestelmästään. Malcolm hallitsee, toisinaan jopa pahoinpidellyt nerokasta vaimoaan Vivienneä ja kutsuen häntä vain ”ompelijaksi”. Tyyliä kohdellaan tärkeämpänä kuin sisältöä kohtauksen portinvartijoille, mistä on osoituksena Glen Matlockin syrjäytyminen Sid Viciousin hyväksi. Ja loistavia naisia, jotka lainaavat luovuuttaan ja tulta punk-liikkeelle, ahdistellaan usein joka puolella.
Chrissie jotenkin selviää kaikesta tästä sekasorrosta sydämellään ja sielullaan ehjänä. Pistooli kuvaa häntä ainoana hahmona, jolla on voimaa voittaa vallitseva pimeys. Sarjan loppuvaiheessa on jopa kohtaus, jossa Emma Appletonin Nancy Spungeon kysyy, kuinka Chrissie näyttää aina tietävän, kuinka tehdä oikein. Steve ei ole ainoa, joka näkee Chrissiessä jotain erityistä. Onneksi ennen sarjan loppua saamme katsoa hänen jamman Pretendersin kanssa. Chrissien nero odotti siivillä koko ajan. On sääli – ja oire häntä ympäröivästä naisvihasta – että sen näyttäminen kestää niin kauan.
Tietenkin Chrissie Hynde ei olisi niin houkutteleva hahmo ilman aloittelijan Sydney Chandlerin ylivoimaista suorituskykyä. Chandler tarjoaa Hyndelle huumaavan sekoituksen rajua katuälyä ja rock ’n roll -romantiikkaa. Ostat hänet täysin naiseksi, joka voi roikkua punk-skenen raakoja tyyppejä seurassa yhtä paljon kuin tunnet hänen sydämensä särkyvän, kun hän soittelee kitaraansa. Sydney Chandler sattuu olemaan näyttelijä Kyle Chandlerin tytär, mutta Hollywoodin nepotismista ei ole tuulahdus. Sydney Chandler on tähti, joka on tekemisissä, ja hän kanavoi tämän karisman Chrissie Hynden kuvaukseensa.
Pistooli on villi kokeilu, jossa yritetään katsoa Sex Pistolsin maailmaa uuden linssin läpi. Joskus se toimii, joskus ei, mutta Sydney Chandlerin Chrissie Hynde hallitsee aina ylimpänä.