Videopeliteollisuus on täynnä Souls-tyyppejä. Tämä toimintaroolipelin maku yrittää luoda uudelleen FromSoftwaren maamerkkien Dark Souls-, Bloodborne- ja Elden Ring -franchising-sarjan taikuuden. Saatat olla tuttuja tällaisista peleistä, jotka ovat usein rankaisevan vaikeita epämääräisten tarinoiden ja intensiivisen resurssienhallinnan ansiosta.
Monet ovat kaatuneet kasvoilleen yrittäessään olla seuraavat Dark Souls, mutta jotkut ovat erottuneet toisia parempina. Nämä ovat usein niitä, jotka lähtevät omin päin ja seisovat FromSoftwaren harteilla rakentaakseen oman polkunsa. Yksi näistä on äskettäin julkaistu Asterigos: Curse of the Stars, peli, josta en voi saada tarpeekseni.
Erilainen sielumainen
Useimmat Souls-tyyliset ottavat Dark Soulsin keskiaikaisen fantasiaympäristön tai joskus Bloodbornen goottilaisen/viktoriaanisen tunnelman, mutta Asterigos käyttää inspiraationaan kreikkalais-roomalaista ajanjaksoa. Useimmilla NPC:illä on selkeästi kreikkalaiset ja roomalaiset nimet, kuten Minerva ja Eumenides. Pelin keskeinen paikka, Aphes, näyttää suurelta klassiselta kaupungilta, jossa on ominaisuuksia, jotka tyypillisesti yhdistetään kreikkalaiseen arkkitehtuuriin, kuten doorialaiset pylväät ja agora, joita on kehitetty taikuuden avulla.
Dark Soulsin ja Elden Ringin kaltaisissa peleissä on paljon tilastoja, joihin voit määrittää, ja ne luovat erilaisia pelityyliisi sopivia koontiversioita. Vaikka rakastan sitä, jotkut saattavat pitää sitä ylivoimaisena. Asterigos ohittaa suurimman osan tästä ja valitsee helpomman käyttökokemuksen, jossa on kolme perustilastoa.
Myöskään aseita ja vastaavia ei löydy. Päähenkilö Hilda aloittaa koko arsenaalillaan, jota sitten kehität pelin aikana. Halusitpa sitten koetetun ja todellisen miekan ja kilven, keihään kantomatkaan, tikareita riskialttiiseen/suuripalkkaiseen peliin tai henkilökuntaa taikuuteen, Hilda on nainen, jolla on monia taitoja, jotka sopivat mihin tahansa pelaamiseen. portista. Asterigosissa on jopa kolme vaikeusasetusta, joista yksi voi olla ajoittain brutaali.
Edelleen indie
Minulla on hyvin vähän valituksia Asterigosista, joka on tähän mennessä toiminut virheettömästi tietokoneellani. Mutta loppujen lopuksi se on indie-nimi ja kärsii tyypillisistä puutteista. Taistelu, vaikka se on riittävän hyvä, voi tuntua toisinaan kömpelöltä, vaikka Hildan animaatiot näyttävätkin melko sujuvilta. Lukitusjärjestelmä on melko aggressiivinen, mikä joskus johtaa outoihin kamerakulmiin, mikä saattaa sinut vaaraan.
Pidän tarinasta melko vähän ja pidän Hildasta päähenkilönä, mutta kertomuksessa on siellä täällä joitain outoja omituisia piirteitä. Vuoropuhelu voi olla erityisen ärsyttävää, vaikka se onkin käyttökelpoinen suurimman osan ajasta.
Asterigos käytti ilmeisesti paljon budjettiaan grafiikkaan ja pelattamiseen, mikä osoittaa, ettei ääninäyttelijöille juurikaan jäänyt. Useimmat ovat hieno, vaikka Hildan näyttelijä riisui hermojani välillä. Jotkut ovat vain aivan ala-arvoisia. Tärkeimmät dialogijaksot äänestetään, mutta ei vähäisiä. Voi olla melko ärsyttävää siirtyä suullisesta keskustelusta lisätietojen lukemiseen ja puhuttuihin sanoihin.
En syytä Asterigosia sen indie-luonteesta. Itse asiassa rakastan sitä siitä. Tämä peli näyttää hyvältä sarjakuvataidetyylillään, se toimii hyvin, eivätkä edes sen heikkoudet heikennä kokemustani.
Haluan jatko-osan
En ole vielä saanut Asterigoja valmiiksi, sillä otan sen hitaasti ja yritän keskittyä vuonna 2023 muuhun toimintaan pelaamisen lisäksi. Minulla on kuitenkin ollut toistaiseksi hauskaa, enkä malta odottaa, mitä Hildalle tapahtuu seuraavaksi. Tätä silmällä pitäen haluan jo jatko-osan. Haluaisin, että kehittäjä Acme Gamestudio korjaa joitakin pelin puutteita, erityisesti tasoittaa taistelu- ja lukitusjärjestelmää.
Jos haluat jotain hieman erilaista kuin Dark Souls -kloonit, kokeile Asterigos: Curse of the Stars. Se on ollut tähän mennessä aikani arvoista, ja olen innoissani joka kerta, kun minulla on mahdollisuus pelata sitä. Rakastan Dark Soulsia ja Elden Ringiä, mutta Asterigosin yksinkertaisempi luonne sopii paremmin rajoitettuun videopelien pelaamiseen, jopa vaikeimmilla vaikeuksilla.
Tämä on ehdottomasti peli, jota tulen pelaamaan uudelleen tulevaisuudessa.
